Julkaistu 16.9.2017
Naiset vievät armon sanomaa
Naiset viestinviejinä kertoo 34 uskovaisen naisen tarinan. He ovat eri olosuhteissa ja erilaisissa tehtävissä olleet mukana levittämässä armon kutsuvaa sanomaa.
Uuden kirjan ajanjakso ulottuu herätyksen alkuajoista 2010-luvulle. Kertomukset eri sukupolvien naisista piirtävät kuvaa mitä moninaisimmista elämäntilanteista ja ihmisistä: suurperheen äidin ja maatalon emännän yksinäisestä elämästä saaressa, tomeran ja rakastetun lastenhoitajan työstä vankilassa, näkijästä, joka eli lähellä Jumalaa ja puhutteli ihmisiä rohkeasti ja rakkaudella kutsuen.
Kirjan ovat toimittaneet Maria Nieminen ja Marja-Liisa Sivula. Kirjoitusten kohteita ja kirjoittajia löytyi muun muassa lehtiavustajien välityksellä. Projektin työnimenä oli aluksi Naisia kristillisyyden työssä. Työn edetessä toimittajat päätyivät otsikkoon, jonka kirja on nyt saanut.
– Punaisena lankana kirjoituksissa on ajatus naisista viestin viejinä: miten kukin heistä lahjoillaan ja tavoillaan, omalla paikallaan, vei Jumalan valtakunnan sanomaa eteenpäin, tiivistää Marja-Liisa.
Kutsua ja viestiä eri tehtävissä
Kirjan tavoitteena oli saada pienoiselämäkertoja edesmenneistä uskovaisista naisista, jotka ovat omalla elämällään jättäneet jäljen kristillisyyteemme, joko lähipiirissä tai laajemmin. He ovat olleet eri tavoin Jumalan rakkauden välittäjinä ja evankeliumin sanoman viejinä työssään, Jumalan valtakunnan tehtävissä, kotonaan ja missä milloinkin ovat vaikuttaneet.
Kertomukset on ryhmitelty kolmeen teemaan: Ensimmäisessä ryhmässä on naisia, joilla on ollut erityinen lahja puhutella ihmisiä ja kutsua uskon osallisuuteen. Toisessa osiossa kerrotaan naisista, jotka ovat puuhanneet seuroja, majoittaneet puhujia, toimineet johtokunnissa, kirjoittajina ja diakoniatyössä. Kolmannen osion naisten kutsumus ja elämäntehtävä liittyy lapsiin.
Kristillisyyden historiaa tutuksi
Näin Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna on tärkeää tarkastella myös kristillisyyden historiaa:
– Kirja antaa mielenkiintoista ajankuvaa, sillä naisten elämäkerrat sijoittuvat pitkälle aikavälille 1800-luvun alkupuolelta 2000-luvun alkuun. On tärkeää, että ne on taltioitu nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten, Maria Nieminen pohtii.
– Nämä elämäkerrat puhuttelevat ja rohkaisevat luottamaan Jumalaan.
Kirja lähtee liikkeelle Lapin Mariasta. Laestadius kuuli evankeliumin Marian sanoissa. Marian ja Laestadiuksen kohtaaminen merkitsi elävän kristillisyyden voimakasta etenemistä Pohjolan alueella, mutta kuinka paljon tiedämme Mariasta ja hänen elämästään?
Sanoman levittäminen ei vaadi hulppeita oloja
Kirja kertoo muun muassa naisesta, joka löysi elävän uskon nuoruudessaan ja osasi tukea omiensa lisäksi myös muiden perheiden nuoria. Hänen ovensa olivat aina heille avoinna, ja pirtissä käytiin syvällisiä uskonkeskusteluja. Yksi naisista tarjosi seurapaikakseen vaatimatonta kotiaan ja tarjosi ruoankin seuravieraille.
Naiset viestinviejinä avaa myös Reisjärven opiston syntytarinaa. Elsa Räisälän puolison Antti Räisälän perustaman rahaston turvin perustettiin opistokoti. Sen äitihahmona Elsa Räisälä toimi kuolemaansa saakka.
Jotkut naisista auttoivat taloudellisesti esimerkiksi maksamalla suviseuroista koituneita tappioita tai järjestämällä keräyksiä vaikeissa taloudellisissa tilanteissa. Yksi vei sanomaa vankilaan, toinen antoi uskonsa näkyä kätilön työssä.
Kautta linjan kirjan naisten elämässä näkyy uskon tuoma turva ja luottamus Jumalan johdatukseen vaikeinakin hetkinä.
Kaarina Haukipuro
Julkaistu Päivämiehessä 13.9.2017