Kirjan kirjoittaja Elina Sneck kertoo suurimman osan runoista syntyneen vuosia sitten, kun hänen lapsistaan ensimmäiset olivat pieniä. Kun sitten myöhemmin yksi koululaisista nappasi tulostettuja runoja käsiinsä ja luki niitä, lapsi yllättyneenä totesi: ”Nämä on tosi hyviä! Ja hauskoja!” Silloin Sneck tuumasi miehelleen, että taitaa koota runoista kirjan. Kirjoittajalla oli jo vähän kokemusta runokirjan kokoamisesta. Esikoiskirja Sylissäni tuoksuu taivas (SRK) ilmestyi 2017.

Sneck iloitsee siitä, että sai kertoa kuvitusvaiheessa ajatuksistaan. Kuvittaja otti monet ehdotukset todella hyvin vastaan ja lopputuloksesta tuli molemmille mieluinen.

Kirja on kirjoitettu pienten ihmisten iloksi, mutta se on myös äidin ja vauvan yhteinen kirja, jonka mukana kasvetaan mahavauvasta pieneksi leikki-ikäiseksi, ja jonka pariin on mukava palata aina uudelleen. Sneck toivoo kirjasta välittyvän ajatuksen, että jokainen lapsi on lahja, ja suuri ilon ja kiitoksen aihe.

Kirjoittaja on onnistunut luomaan runoihinsa ilmapiirin, joka tuo pienelle lapselle turvaa. Lapsi saa kokea, että tänään paistaa aurinko sateidenkin yli, tänään meitä ympäröi rakkauden syli.

Kuva-aiheita arjesta

Kirjan kuvittajalle, Sirkku Saukonojalle, työ oli ensimmäinen tämänkaltainen. Hän kertoo ottaneensa työn mielenkiinnolla vastaan ja hyödyntäneensä siinä korttitöistään tuttua tekniikkaa. Kuva-aiheita tuntui löytyvän kaikkialta, perheen tapahtumista ja muistoista.

Saukonoja kertoo ihastuneensa ideaan, että kirja on luettuna ehjä kokonaisuus, mutta lopussa on myös tilaa omille merkinnöille. Viimeiset sivut voi jättää huomiotta, mutta sinne voi halutessaan raapustaa lapsen tärkeitä taitoja ja muistoja. Saukonoja tuumii, että tästä kiittävät hänenlaisensa hajamieliset ja vauvakirjojen puutteellista täyttöä harmittelevat äidit. Kirja sopiikin loistavasti juuri vauvalahjaksi.

Saukonoja ajattelee kirjan sopivan sekä hauskoihin loruttelutuokioihin että rauhalliseksi iltalukemiseksi, lämpimiin sylihetkiin.

− Runoista löytyy herkkää säveltä, pehmeyttä ja kauneutta, mutta myös elämän rosoisuutta ja hullunkurisuutta, hän pohdiskelee. − Samalla kirja muistuttaa meitä kielikuvillaan Luojan luomistyön kauneudesta ja lapsen viattomasta ilosta. Toivon, että kuvitukseni jollain lailla täydentää tätä viestiä.

Kaivurinkuvailoa ja kirkasta taivasta

Tutustuminen tähän kirjaan oli aarrehetki. Kuvia katsellessani löysin pienistä kasvoista omien lasteni ilmeitä. Asennotkin olivat toisinaan niin tuttuja, että hellyys aivan hulmahti sisimmässä.

Ja kun otin kolmivuotiaan syliini ja luin runoja ääneen, pojan katseessa kujeili iloinen hymy. Yhä uudestaan piti körötellä Askel, askel, HUPSIS! Askel, askel, TUPSIS! Ja voi silmien iloa, kun yhdeltä sivulta löytyi keltainen kaivuri! Yhdessä tutkittiin kuvaa ja sitten taas luettiin. Viedään kivet, tuodaan paalit, perunat ja kukkakaalit…

Kun lukuhetken päätteeksi rutistin pikkuista poikaani, mielessä soi viimeisen runon sanat. Ja katso, aivan kuin taivaskin näkyisi entistä kirkkaammin!

Teksti: Anne Lindfors

Teksti on julkaistu Suviseurakuvastossa, joka ilmestyi 12.6.2019.