Uskovainen äiti on usein suuren perheen äiti ja tuskailee, voiko oikeasti olla näin keskinkertainen ja silti riittää. Äiti tarvitsee voimalauseita Peruna kerrallaan ja ajattelee joskus pahoja ajatuksia, päästää niitä suustaankin. Äiti kaipaa äitiyslomalta takaisin töihin lomalle, omaan elämään. Äiti voi saada vain yhden lapsen ja se kelpaakin perheeksi. Äiti voi jäädä ilman omaa biologista lasta, äiti voi pelätä raskautta, äiti voi elää sairaalassa sairaan lapsensa kanssa tai surra kuollutta lastaan. Äiti voi menettää puolisonsa ja myös äidin voi menettää. Vaikka äiti luopuu lapsistaan, äitiydestä ei jäädä lomalle. Äitiys kestää läpi koko elämän.

Äiti saa lapsistaan iloa ja naurua, elämisen tarkoitusta ja niin syvää tyydytystä, että se voi antaa voiman elää. Kaksikymppiset vanhemmat vain saavat vauvan ja ovat heti valmiita hoivaamaan ja rakastamaan. Jo Raamatussa Marian ja Elisabetin riemukkaassa kohtaamisessa välittyy voimakas ilo, joka liittyy äitiyteen. Äidin voi jokainen saada myös uskossaan: Saaran uskon äitinä ja seurakunnan äitinä. Äiti!-kirjan kirjoittajat haluavat luottaa Jumalan tahtoon, viisaaseen johdatukseen ja turvaan. Teksteissä jokainen lapsi on ilo ja siunaus.

Äiti ja lapset elävät yhteiskunnan muutokset arjessaan. Äideiltä odotetaan erilaisia asioita eri aikoina. Nykyään äiti voi vapaasti valita roolinsa: opiskelijana, kotiäitinä, työssäkäyvänä tai pitkälle tähtäävää uraa rakentavana. Perspektiiviä aiheeseen antaa sota-ajan äidin elämä: pohdittavaksi jää, kuinka paljon äidit joutuivat pitämään asioita sisällään, antamaan anteeksi ja unohtamaan.

Äiti!-kirja ei ole vain äideille. Asiantuntija-artikkelit tukevoittavat kokemuksiin pohjautuvia kertomuksia, jotka ovat rohkean avoimia. Kokonaisuutena kirja avartaa äitiyden niin laajaksi, ettei se voi olla koskettamatta, satuttamatta ja pysäyttämättä. Kirja viiltää niin syvältä koko elämää, että sen toivoisi lukevan jokaisen, jolla on ollut äiti.

Teksti: Maria Mielityinen

"“Äiti, miksi et itke, vaikka teet sitä äitikirjaa”, kysyi nelivuotias tyttöni yhtenä iltana, kun taas istuin nukuttamassa pienimpiä kannettava tietokone sylissäni. Lapsi oli varmaankin ihmetellyt äitinsä reaktioita edellisinä iltoina.
Äiti! -kirjaa toimittaessa oli välillä hankala lukea kirjan tekstejä ulkopuolisen silmin. Äitien kokemukset koskettivat. Välillä tuntui, että juuri näin minäkin kirjoittaisin, jos osaisin. Oli lohduttavaa lukea samaa kokeneiden äitien ajatuksia. Välillä taas luin elämänkohtaloista, jotka olivat erilaisia kuin omani, ja ne puhuttelivat ehkä juuri siksi.
Kerta toisensa jälkeen ilahduin siitä, miten avoimesti kirjan kirjoittajat olivat valmiita jakamaan kokemuksiaan. Elämänmakuisuus, arjen rosot ja niiden läpi kirkastuva jokapäiväisen elämän onni, jota kirjoittajat kuvasivat, saivat minut havahtumaan ja katselemaan omaa elämääni raikkaammasta näkökulmasta. Kirjan toimittaminen antoi minulle voimavaroja äitiyteen."  -Sirkku Kinnunen-

“Kirjan kuvittaja Maria Kärkinen ehdotti, että kirjan nimeksi voisi tulla ”Äiti” huutomerkin kanssa. Hän esitti ajatuksen luettuaan käsikirjoituksen.
Jäin miettimään mielestäni yllättävää ehdotusta. Nimiä oli pohdittu jo useita, eikä yhtään kokoavaa vaihtoehtoa ollut vielä löytynyt. Äitiys oli näyttäytynyt minulle, pojalle, puolisolle ja isälle, laajana ilmiönä tekstien äärellä.
Äitiys liittyy arkeen. Ja arjen keskellä kuuluu meidänkin kodissamme usein huudahdus ”Äiti!”. Mukana on usein paljon tunnetta. Riemukkaita hetkiä ne, kun alle kouluikäiset tulevat esittelemään havaintoja elämästä. Mieleeni on jäänyt poikani reaktio eräänä aamuna kaamosajan loppupuolella: ”Äiti! Katso, aurinko!”
Arkiseen huudahdukseen sisältyy merkitys. Äiti on arvokas.” -Lauri Kinnunen-