Lars Levi Laestadius oli monen asian mies. Lapin herättäjänä tunnetuksi tullut pappi oli myös luonnontutkija, yhteiskunnallinen keskustelija ja taitava kasvikuvien piirtäjä. On siis luonnollista, että Avaa suusi, pääskysen poika on monipuolinen otos Laestadiuksen elämäntyöstä. Käsillä oleva kirja on kokonaisuus, joka yhdistää monen alan tutkimustietoa lukijaystävällisesti.

Seppo Lohi kuvaa Laestadiuksen tietä köyhän Ruotsin lappilaisen uudisasukkaan pojasta Upsalan yliopistoon ja edelleen Karesuvannon ja Pajalan papiksi. Monipuolisesti lahjakas Laestadius ei osannut suomea siirtyessään Karesuvantoon. Uusi pappi opetteli kielen niin, että alle kahdessa vuodessa hän kykeni saarnaamaan suomeksi.

Lapsuuden perintönä Lars Levi osasi ruotsia ja saamea. Pappisopinnot olivat tuoneet latinan taidon, mistä oli hyötyä hänen isännöidessään kansainvälisiä vieraita, joita Lappiin joskus sattui – latinahan oli 1800-luvun alkupuolella aivan yleisesti yliopistoissa opetettu kieli. Laestadius loi myös pohjoissaamen kirjakielen, joka kuitenkaan ei vakiintunut käyttöön.

Kielellistä lahjakkuutta osoittivat myös saarnat. Niissä Raamatun sanoma saatiin elämään käyttämällä avuksi Lapin luonnosta tuttuja kielikuvia. Tekstin lomassa on katkelmia Laestadiuksen teksteistä, joissa Jumalan käden jälki luonnossa tulee vahvasti esille. Pohjoisen pappi oli ilmeisen värikäs kielenkäyttäjä ja kiinnitti huomiota saarnojensa retoriseen puoleen. Seppo Lohi luonnehtiikin Laestadiusta ”armolliseksi mutta jyriseväksi julistajaksi”.

Julistajan työn kannalta käänteentekevää oli kohtaaminen Lapin Mariana tunnetun naisen kanssa. Laestadius kuvaa itse, kuinka hän pääsi 44 vuoden iässä näkemään tien, joka vie elämään. Kertomus Lars Levi Laestadiuksen parannuksen teosta on vavahduttava.

Erkki Alasaarela ja Veli Saari esittelevät luonnontutkija-Laestadiuksen. Kasvienkeruumatkat tuottivat kasapäin näytteitä tunturiluonnon kasveista ja eläimistä. Karesuvannon pappi sai lisäelantoa toimittamalla havaintojaan tutkijoiden käyttöön aina ulkomaita myöten. Itseoppineena kasvitieteilijänä Laestadius sai kiitosta akateemisiltakin piireiltä.

Kirjan viimeisin osa käsittelee sitä, mikä on ihmisen paikka luomakunnassa ja mitä Laesta-dius siitä ajatteli. Ari Niskalan ja Erkki Alasaarelan teksti saa huomaamaan, että Lapin hengenmiehen ajatukset ovat yhä ajankohtaisia. Laestadius suhtautui kriittisesti 1700-luvun valistuksen uusiin ajatuksiin ihmiskunnan edistymisestä kohti parempaa. Hän näki ihmisen ylpistyneen ja alkaneen kuvitella olevansa Jumalan veroinen.

Avaa suusi, pääskysen poika on kirja, joka avautuu vasta-alkajallekin. Tässä suhteessa aivan erityinen huomio kiinnittyi teoksen kuvamateriaaliin. Valokuvauksesta vain vähän ymmärtävänä luulen, että mukana on oikeita luontokuvauksen helmiä. Kasvit, linnut ja maisemat vievät tunturien Lappiin – sinne, mistä sydämen kristillisyys lähti kuohuna liikkeelle.

Teksti: Juho Mäenpää

Teksti on julkaistu Julkaisukuvastossa, joka ilmestyi 3.4.