SRK:n julkaisumyymälä

Millaista oli laulaa suomalaisten säveltäjien virsiä? Entä mistä Sinuun me turvaamme -levy sai alkunsa? Kuorolainen Tero Pitkälä kertoo SRK:n uutuuslevyn vaiheista.

Viimeiset sävelet jäävät kaikumaan kirkkosalin seiniin. Muutaman sekunnin hiljaisuuden katkaisee kuoronjohtaja Jouni Pietiläisen ääni.
– Tämä oli jo melko hyvä. Mutta te pystytte vielä parempaan! Tehkää sanat selvästi. Lausukaa konsonantit korostetusti. Ja ässät. Ne pitää kuulua yhtä aikaa. Minä kyllä näytän ne, joten olkaapa tarkkoina.
– Ja vielä: Ajatelkaa, mitä laulatte. Sanoman pitäisi välittyä myös musiikin kautta.
Olen kuorolaulajana tekemässä uutta mieskuorolevyä. Pääsen ottamaan selvää, miten tällainen levy syntyy.

Mieskuorolevyä oli toivottu
Puhujienkokouksesta tehtiin aikoinaan seuralaulu-äänite, josta tuli hyvin suosittu. Siitä syntyi ajatus, että SRK:n pitäisi tehdä taas miesten laulua sisältävä levy. Muutoinkin mieskuorolaulua on toivottu SRK:lta runsaasti. Uuden virsilaululevyn idean toi SRK:n silloinen musiikkituottaja Juha Hakulinen musiikkityöryhmän mietittäväksi vuonna 2014.
Samana vuonna musiikkityöryhmä teki päätöksen levystä ja nimesi projektin koordinaattoriksi Vesa Jokitalon. Kuoronjohtajaksi pyydettiin kanttori Jouni Pietiläinen Raahesta ja urkuriksi Vesa Kajava Siilinjärveltä. Pietiläinen kutsui projektiin mieslaulajia Raahen ja Oulun alueelta. Kutsuun vastasi noin 40 laulajaa. Soolo-osuuksiin pyydettiin Joose Vähäsöyrinkiä ja Veli-Matti Rautakoskea.
Levyn sisällöksi haluttiin tuttuja virsiä, joiden säveltäjät ovat tunnettuja suomalaisia musiikkimiehiä. Julkaisuajankohtaa mietittäessä huomattiin, että tällainen sisältö sopisi hyvin kunnioittamaan itsenäisen Suomen juhlavuotta.

Harjoittelu on omatoimista
Saan virsien nuotit sähköpostilla ja aloitan omatoimisen harjoittelun. Suurin osa virsistä on tuttuja, ja vieraammatkin ovat mieluisia.
Harjoittelen vuoden 2016 lopulta seuraavan vuoden tammikuuhun, jolloin kuoro pitää yhteiset harjoitukset Oulun rauhanyhdistyksellä. Seuraavan viikonlopun aikana on äänitykset Oulussa Karjasillan kirkossa. 
Karjasillalla jututan kuorokaveri Samuli Kumpulaa.
– On mahtava olla mukana projektissa, jossa kunnioitetaan Suomen 100-vuotista itsenäisyyttä. Virsien sanoituksissa tulee esille kiitollisuus vapaasta isänmaasta.
Kumpulan mielestä kuorossa on rakentava yhteishenki. 
– Vaikka kuorolaiset ovat suuremmilta osin minulle outoja, koen, että pääsin helposti mukaan. Tauoilla saan tutustua toisiin laulajiin ja keskustelunaiheita riittää, huumoria unohtamatta.
Paperin rapina vaikenee
Käymme laulut läpi yhdessä Jounin johdolla ja harjoittelemme moniäänisten stemmat vielä pienryhmissä.
Äänittäjä Tuomo Kangas on asentamassa mikrofoneja kirkkosaliin.
Laatua valvoo myös musiikin ja markkinoinnin asiantuntija Sasu Hartikainen
Tuomo ja Sasu siirtyvät äänityspöydän taakse ja laittavat kuulokkeet korville. Kuoro järjestäytyy salin etuosaan ja säestäjä urkupenkille parvella. Saliin kajahtaa Tuomon reipas ääni:
– Voidaan aloittaa!
– Ja nyt kaikki hiljaa. Äänitys!
Kuorolaiset vetävät henkeä ja hiljenevät. Paperien rapinan vaiettua laskeutuu saliin hiljaisuus ja sitten, yhtäkkiä, sen katkaisee urkujen mahtava sointi.
– Maailman ääriin kaikukoon, alkaa kuoro laulamaan.

Tuttuja virsiä tuoreella otteella
Ajatus tuntui heti juhlavalta. Jämäkkä mieskuoron laulu, urkujen säestys ja isänmaan merkkivuoden juhlistaminen innostivat kanttori Vesa Kajavan mukaan levyprojektiin.
– Urkujen rooli levyllä on aika merkittävä, ja se mietitytti vähän etukäteen. Mutta eihän siinä auttanut muu kuin palvella omilla lahjoilla.
Siilinjärvellä asuva Kajava toimi mieskuorolevyn Sinuun me turvaamme säestäjänä ja urkurina. Ammatillisesti Kajava piti projektia hyvällä tavalla haastavana. 
– Tehtävänanto oli sellainen, että valmiiden säestyssatsien lisäksi toivottiin improvisoitua säestystä ja alkusoittoja. 
Oman juonteensa tehtävään toi tarve käsitellä tunnettujen suomalaissäveltäjien virsiä tuoreella otteella.
Lopputulokseen Kajava on tyytyväinen.
– Mieskuoro soi yhtenäisesti ja Karjasillan kirkon loistavat urut soivat komeasti. Solistit toivat sopivasti väriä kokonaisuuteen. Virsistä minua puhuttelee erityisesti harvoin äänitetty virsi 126 Me kiitämme sinua ja Merikannon säveltämä 341 Kiitos sulle, Jumalani.

Teksti ja kuvat: Tero Pitkälä
Teksti on julkaistu syksyn 2017 julkaisukuvastossa, joka ilmestyi 8.11.2017

Ostoskorisi on tyhjä