Julkaistu 27.6.2017
Vanhurskas elää uskosta
SRK:n vuosikirjan 2017 sisältö liittyy kahteen merkkivuoteen: uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaan ja maamme itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaan. Kirjan nimi muistuttaa uskonpuhdistuksen keskeisimmästä löydöstä, uskonvanhurskaudesta, sekä siitä, että elävä usko näkyy ihmisen elämässä.
Ensimmäinen osio Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden porautuu uskonpuhdistuksen merkkivuoden hengessä opillisiin kysymyksiin. Kirjoittajat muistuttavat, että raamatullinen opetus ihmisen vanhurskauttamisesta ei ole muuttunut ajan myötä ja uskonpuhdistuksen periaatteet ovat edelleen ajankohtaisia.
Toinen osio Itsenäinen isänmaa keskittyy Suomen merkkivuoteen kristityn näkökulmasta. Kirjoittajat tuovat esille Jumalan johdatuksen ja siunauksen maamme vaiheissa ja muistuttavat, että koko yhteiskunta perustuu Jumalan järjestykseen.
Kolmas osio Kristillinen kasvatus tuo uskonpuhdistuksen merkkivuoden kotien piiriin, nostihan Martti Luther kristillisen opetuksen kotien tärkeäksi tehtäväksi. Kristillinen kasvatus ei ole käskyjen ja kieltojen opettamista, vaan sen tavoitteena on henkilökohtaisen uskon vahvistuminen lapsen sydämessä.
Neljäs osio luo ajankohtaiskatsauksen kristillisyytemme toimintaan. Kirjoittajat tarkastelevat esimerkiksi julkaisujen markkinoinnin kehittämistä, paikallista toimintaa lähetystyökohteissa, leirityön kasvua ja haasteita sekä uutta raamattuluokkamateriaalia.
Perisynnin olemus ei ole yksityisiä tekosyntejä, vaan se on sydämen luopumista Jumalasta. Se ei ole vain erehtymistä syntiin tai taipumusta syntiin, vaan se on täydellistä Jumalan tahdon vastaisuutta. (Juntunen, Samalla vanhurskas ja syntinen)
Armo opettaa. Kun ihminen rikkoo Jumalan tahtoa vastaan, armo avaa hänelle Jumalan tahdon merkityksen ja opettaa häntä luopumaan synnistä. Ulospäin näkyvä lopputulos, kristillinen elämä, on sama kuin lain kolmannen käytön noudattamisessa, mutta tapa, jolla siihen päädytään, on ratkaisevasti erilainen. (Särkiniemi, Laki ja -evankeliumi)
Mielipiteiden ilmaisemisen vapaus ei tarkoita sitä, että esimerkiksi vanhempia tai opettajia saisi vapaasti nimitellä tai arvioida. Kaikissa ihmissuhteissa toisen kunnioitus on peruslähtökohta, mutta aito kunnioitus on myös ansaittava. Se ei synny pakottamalla ja määräämällä. (Mielityinen, Kasvata lasta kuten toivoisit itseäsi kasvatettavan)
Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Raamatun ohjeellisuudesta kristillisen uskon kysymyksissä tulee yli kaiken muun seurata kuuliaisuus Jumalan sanalle. ”Ohi evankeliumin” ei tule olla kuuliainen, ei piispoille, ei vanhemmille eikä esivallalle. (Nissilä, Uskon-puhdistuksen perintö)
Teksti: Ari-Pekka Palola