Julkaistu 10.11.2016
Suviseurajulkaisun toimittaminen on antoisa kokemus
Kotonamme pirisee puhelin. Tuttu sisar soittelee suviseura-asiassa. Suviseuroista on tapana julkaista suviseurajulkaisu, johon nyt tarvittaisiin toimittaja. Vaimoni Marjaana kääntää puhelun minulle – ojentaa kännykkänsä käteeni. Eletään syksyä 2015. Lupaudun tehtävään ja Marjaana on valmis auttamaan.
On Tornion ja lähiseudun rauhanyhdistysten vuoro järjestää suviseurat. Tiedän seurakentän. Siinä lähellä asuu useita uskovaisia perheitä. Jouni ja Maikki ja Mikko ja Mervi ja Make ja Taina. Hehän saavat tehtyä liki puolet julkaisuun tarvittavista teksteistä. Rakentaminen, talkoot, leipomiset, kokoukset. Saadaan hyviä juttuja aivan seurakentän tuntumasta ja sitten kysyn kirjoituksia ainakin Annalta ja Aunemarialta ja Raisalta. Pasi tuntee paljon uskovaisia ympäri Suomen, joten hän varmasti osaa vinkata minulle kirjoittajia.
Kerron tutuille saamastani tehtävästä. Utelen heiltä ideoita ja aiheita suviseurajulkaisuun. Mikä olisi sen punainen lanka? Sellainen ajatus, joka kulkee etukannesta sivujen kautta takakanteen saakka? Veli sen sanoo: ”Millainen jälki jää suviseuroista sydämeen?” Juuri näin! Se on tekstejä, kuvia ja koko julkaisun sisältöä yhdistävä ja taustoittava ajatus. Sen myötä lähden liikkeelle ja hahmottelen julkaisun rakennetta.
Suunnittelutyö pyörii ajatuksissani ja tulee esille keskusteluissani toisten kanssa. Saan vihjeitä aiheista ja kirjoittajista. Teen muistiinpanoja ja kyselen puhelinnumeroita. Soitan sekä tutuille että entuudestaan tuntemattomille ja kerron asiani. Yksi lupautuu kirjoittamaan, toinen tarvitsee asialle miettimistuokion,- kolmas kirjoittaisi mielellään, muttei löydä siihen tällä kertaa riittävästi aikaa.
Ajatukseni piirtävät kuvan Tornion suviseurajulkaisusta. Siinä on miellyttävät kannet ja kaunis taitto. Se alkaa seuraohjelmalla ja puhujien teksteillä, sitten esitellään Torniota ja Haaparantaa sekä järjestävät rauhanyhdistykset. Niin edetään suviseurojen valmistelutöihin, seurakentän tunnelmiin ja sydämiin jääviin muistoihin. Sitten kurkistetaan tuleviin Porin Suviseuroihin ja tehdään katsaus vuosikokoukseen, toimintakertomukseen ja toimintasuunnitelmaan. Tekstit ja kuvat rytmittävät suviseurojen valmistelua, seurapaikalla olemista ja suviseuramuistoja. Saarnat tallennetaan julkaisun mukaan mp3-tiedostoiksi. Lasken mielessäni julkaisun sivuja: yltääkö se edellisvuosien suviseurajulkaisujen sivumäärään? Kuviahan voi käyttää paljonkin ja valmiita kirjoituksia on jo useita, riittävätkö ne? Olenko arvioinut tekstien määrän aivan pieleen? Tästähän pitäisi valmistua kirja, mutta jääkö se sivujensa puolesta pelkäksi vihkoseksi…
Oloni huojentuu havaitessani, että kyllä siitä sittenkin tulee aivan oikea kirja. Ari-Pekka, Elisa ja monet muut ammattilaiset opastavat ja rohkaisevat. Aikatauluissa pysyminen saa vauhtia toimittamistyöhöni ja suviseurajulkaisu valmistuu pala palalta. Tekstejä on riittävä määrä, suviseurakuvia on saatavissa runsaasti. Ja kappas, sivuja tulee suviseurajulkaisuun aivan huomaamatta.
Suviseurajulkaisu on tärkeä muisto järjestäville rauhanyhdistyksille ja seuravieraille. Se on myös mitä mainioin lahja sellaiselle, joka ei kenties päässyt mukaan seurapaikalle tai hänelle, joka etsii Jumalan valtakuntaa. Kirjoittaminen, toimittaminen, kuvien etsiminen ja sommittelu sekä tekstien lukeminen ja hiominen ovat yhteistä työtä, johon tarvitaan kymmenien ihmisten osallistumista. Suviseurajulkaisu on esimerkki yhdessä tekemisestä ja yhdessä uskomisesta. Siksi sen toimittaminen on ollut antoisa kokemus.
Teksti: Tero Saapunki