SRK:n julkaisumyymälä

Elämänkaaren mukaan jaotellut kirjoitukset kuljettavat lukijaa erilaisiin tilanteisiin ja pohdintoihin. Kirja antaa vertaiskokemuksia elämään ja uskomiseen. Kirja julkistetaan Helsingin rauhanyhdistyksellä 15.11.2015.

Aika on muuttunut siitä, kun SRK julkaisi sinkuille suunnatun Yksin yhdessä -kirjan. Tuon kirjan esipuheessa sana sinkku määriteltiin enemmän vastuuttomissa irtosuhteissa eläväksi kuin uskovaiseksi naimattomaksi yksilöksi. Tässä kirjassa sanalla sinkku on toisenlainen kaiku. Sitä käytetään synonyymina sanoille perheetön tai naimaton. Toimitusprosessin aikana me toimittajat olemme oppineet luontevasti käyttämään sinkku-sanaa itsestämmekin.
(Sinulle, Vesa Jurmu ja Johanna Lumijärvi)

Joonatan pysähtyi hetkeksi mutta jatkoi vielä:
– Mutta joskus mietin, että oonko mää liian tyytyväinen tähän sinkkuuteen. Kuuluis-ko mun toivoa puolisoa ja perhettä? Mutta minusta seki tuntuu kyllä luonnolliselta, että kaikki ei saa aviopuolisoa. Eikä avioliittoon tarvi erityisemmin tähdätä, vaan se tulee jos on tullakseen. Jos Jumala katsoo sen parhaaksi. Mää ajattelen, että kannattaa nauttia elämästä nyt. Ilot ja surut tulee ja menee riippumatta siviilisäädystä.
Aku nyökytteli. He olivat hetken hiljaa.
(Omalla käsialalla – Jumalan johdatuksessa, Sampo Sivula)

En kai minä mitään täydellistä ole koskaan etsinytkään, vaan sellaista joka osaisi olla oma itsensä minun seurassani, lepäisi ja viihtyisi. Että olisi luontevaa ja mutkatonta olla yhdessä. Että löytyisi joku, joka katsoisi samalta tasolta kohti, eikä yrittäisi nousta ylemmäksi tai painua alemmaksi, vaan olisi siinä rinnalla. Eikä hyviä miehiä riitä jokaiselle; mieluummin elän yksin kuin huonossa parisuhteessa. Onhan luonnossakin yksinäisiä lintuja ja tien vierellä yksinäisiä kukkia. Jotkut porotkin harhailevat yksin tunturissa.
(Minä, vanhapiikako?, Maria Pyhtilä)

Linnea ei mahdu mihinkään muottiin. Jos hän avautuisi elämästään, hän olisi joka tapauksessa outo. Uskovaisten joukossa hän olisi kummallinen, kun ei halua parisuhdetta eikä perhettä ja ihastuu samaan sukupuoleen. Epäuskoisten mielestä hän olisi outo, kun ei halua määriteltävän itseään homoseksuaaliksi eikä elä taipumuksensa mukaan. Itse hän ei oikeastaan edes kaipaa määrittelyjä, hän haluaa ettei ihastu, hän ei halua olla rakastunut.
(Linnea, Nimimerkki)

– Älä anna periksi, anna elämän voittaa.
– Tuntuu pahalta, että lähdet yksin.
– Keväällä on hyvä lähteä, kesää kohti. Elämää kohti. Minusta on mukava nähdä, mitä elämälleni on vielä varattuna.
– Ja takaisin et palaa?
– Ei sitä tarvitse tietää. Palaaminenkin voi olla eteenpäinmenoa.
(Uomat, Jari Hintsala)

Voisinko ja kykenisinkö minä ilman puolisoa ja omia lapsia tarjoamaan kodin jollekin lapselle? Riittäisinkö hänelle turvalliseksi aikuiseksi ja kasvattajaksi? Uskaltaisinko sitoutua vuosiksi ja ehkä koko loppuelämäkseni vieraaseen lapseen? Haluaisinko tosiaan yksinhuoltajaksi? Mielessäni myllersi orastavan toivon rinnalla paljon isoja ja hämmentäviä kysymyksiä.
(Jaettu äitiys, Nimimerkki)

Olin koko ikäni lähes viikoittain kuullut seurapuheissa muistutuksen ihmiselämän katoavaisuudesta. Nyt jouduin työstämään sitä omien ääriviivojeni sisällä. Tässäkö oli sairauden salattu siunaus: joutua kokemaan yhtä aikaa ihmiselämän katoavaisuus ja elämänlahja?
(Yksin sairaana, Nimimerkki)

Ihmisellä on kuin sisäänrakennettu käsitys standardielämästä – elämän kuuluisi mennä niin kuin se ”kaikilla muilla” näyttäisi menevän. Ihminen sortuu helposti vertailemaan omaa elämäänsä toisten elämään. Mutta voidaanko lopulta sanoa kenenkään elävän tai eläneen standardielämää?
(Toiseuden tunteminen, Juha Hakulinen)

Judit ajatteli omaa vanhuuttaan. Ystävien kesken puhe oli kääntynyt yhä useammin tuleviin vuosiin, jos Luoja niitä soisi kauankin. Eräs ystävä oli todennut, että monet hänen tuntemistaan yksineläneistä olivat saaneet kokea rauhallisen ja turvallisen vanhuuden. Ei siis ollut syytä kantaa siitä ylen määrin huolta. Siinä ajatusten risteillessä Judit päätti kirjoittaa suunnitelman niistä asioista, joilla hän voisi itse helpottaa läheistensä päätöksiä.
(Kuljeskelua mielen puutarhassa, Rauni Nokela)

Ostoskorisi on tyhjä